Vähän haikein tunnelmin jäin kesälomalle. Työyhteisössämme vietettiin eilen kevätjuhlien lisäksi läksiäisiä. Kokosimme uusiin haasteisiin tarttuvalle työkaverille muistoksi reseptikirjan. Jokainen toteutti oman arkiruokareseptinsä omalla tyylillään ja minä kokosin ne kirjaksi. Laminoin sivut, joten ne kestävät kovempaakin käyttöä keittiössä. Kirjan kokosin tuollaisella muovisella "sidontakammalla" (mikähän sen virallinen nimi on?), joten kovin monimutkaista ei kirjansidonta ollut tällä kertaa!
Taitava työkaverini Mellu (Mellun blogiin pääset tästä) teki kirjan kanteen aiheeseen sopivan kangasmerkin. Reseptien tarkoituksena on antaa ideoita helppoihin arkiruokiin. Kuvassa oma suosikkini savulohi-kasviskastike pastalle :)
Sitten siihen ylpeys -osastoon: Tyttäreni valmistumisen kunniaksi tein hänelle kortin. Kortin sisäpuolella olevasta ajatelmasta voinet päätellä, mihin ammattiin hän valmistui.
Kortin mukana annoin kalenterin, johon tuore kasvatusalan ammattilainen voi tehdä tarvitsemansa muistiinpanot.
Toivon tyttärelleni voimaa ja iloa todella tärkeään työhön <3
-Sirpa
Näin keväällä tekee mieli viettää kaikki mahdolliset vapaa-ajat ulkosalla puutarhapuuhailujen merkeissä. Meillä onkin puutarhassa vähän isompi projekti aluillaan ja minäkin olen siirtänyt perennoja sen tieltä turvaan. Kerron tästä myöhemmin enemmän.
Tämä päivityksen nimi on "tiskirättejä ja kortteja", koska molempia on syntynyt viime päivinä aika kasa ;) Halusin kokeilla kuvioiden painamista yksivärisiin tiskirätteihin ajatuksena antaa niitä työkavereille "kesälahjoiksi". Siispä kangasvärit ja sabloonat esiin ja kokeilemaan.
Sabloonat otin valmiina tästä kirjasta. Muistatko viime kesän projektin, johon töpöttelin kuvioita? (Voit kurkata tästä).
Kangasvärin kuivuttua rätit pitää vielä silittää (kankaan läpi, kahden pallon lämpötilalla, ilman höyryä), jotta väri kiinnittyy.
Tiskirättien kääntöpuolelle kirjoitin terveihdyksen kangastusseilla.
Sitten niitä kortteja:
Kummitätini 80 -vuotiskortti syntyi paperifiligraanitekniikalla.
Kevääseen kuuluvat tietysti ylioppilasjuhlat. Niitä päästään viikonloppuna juhlimaan!
Iloinen asia on myös eläkkeelle pääseminen lähes 40 työvuoden jälkeen :)
Kaksi työaamua jäljellä ennen kesälomaa eli vähiin käy. Kaiken kiireen keskellä etsin voimaa ja mielenrauhaa ihanasta keväisestä metsästä. Näihin kuviin ja tunnelmiin...
-Sirpa
Viikonloppuna otin osaa paikkakunnallani järjestettyihin käsityöläiskarnevaaleihin. Sinne saivat kaikki halukkaat mennä myymään kädentaitojen tuotoksiaan. Ajattelin ottaa mukaan vain muutaman tuotteen ja päädyin kahvikapseli- ja sulatuslasikoruihin sekä metallilankakorentoihin.
Karnevaalit järjestettiin ulkona ja sääennuste lupasi poutaa, mutta tuulista. Väänsin siis kivistä ja rautalangasta pidikkeet, jotka osoittautuivat hyvin käytännöllisiksi puuskittaisessa tuulessa.
Nämä syntyivät helposti ja nopeasti pyöräyttämällä 1,1 mm rautalankaa kiven ympärille, kiertämällä langat toistensa ympärille ja vääntämällä pyöröpihdeillä langan päihin koukerot. Tähän tapaa tehtyjä pidikkeitä voisi muuten käyttää myös kesällä pihajuhlissa paikkakortteina tai noutopyödässä kertomassa vieraille, mitä herkkuja on tarjolla :)
Muutama ilta ennen käsityöläistapahtumaa vierähti kahvikapselikorujen parissa. Taisi vähän "mopo karata käsistä", mutta ihanaa ja luovaa väkertelyä se oli (ja jokainen koru on takuulla uniikki). Tässäpä kuvagalleriaa:
Voit kurkata aikaisempia kapselikoruja täältä ja täältä.
Metallilankakorentojakin vääntelin aika monta ja unohdin ne tietysti kuvata. Siellä ne nyt lentelevät kukkapurkeissa ja puutarhoissa... Myyntipöytää minulle lainannut työkaveri sai kiitokseksi korennon:
Äitienpäivänä minut yllätettiin tällaisella lahjalla: Puutarhassani tepastelee nyt näin komea herra :) Joskus olen haaveillut ihan oikeiden kesäkanojen ottamisesta, mutta luulen nyt tyytyväni tähän suhteellisen hiljaiseen kukkoherraan!
Ihanaa seurata kevään etenemistä omalla pihallaan. Sepelkyyhkypariskuntakin on jälleen saapunut pihallemme pesimään ja "huhuilemaan".
-Sirpa
Viikon kuluttua vietetään äitienpäivää. Koska korttien askarteleminen on minulle mieluisaa puuhaa, saa oma äitini tietysti itse tehdyn kortin. Idean äitienpäiväkortin malliin sain työkaverille tekemästäni synttärikortista eli tästä:
Tällainen kortti syntyy kahdesta samankokoisesta kartonkipalasta, joihin tehdään aukileikkaukset ja taitokset. Sitten nämä kaksi palaa vaan pujotellaan yhteen ja kortti pysyy kasassa ilman liimaa.
Kortti tietysti koristellaan aiheen mukaan runsaammin tai hillitymmin ;)
Kortin mallikaavat olen joskus tulostanut netistä ja niissä mitat ovat tuumina. Piirroksesta selviää idea ja kortin kokoahan voi muunnella. Näillä mitoilla valmis kortti on kokoontaitettuna (eli kirjekuoreen litistettynä noin 10cm x 14cm).
Sitten äitienpäiväkortin kimppuun. Aloitetaan koristeista eli ruusuista. Ne syntyivät tällä kertaa näin:
Leikkasin kuvioleikkurilla kukkia erivärisistä papereista. Kukkia tarvitaan 5/ruusu.
Ensin muotoillaan kukat esim. coctailtikun avulla eli jokainen terälehti taivutetaan reunoistaan hieman ylöspäin. Sitten otetaan ensimmäinen kukka ja liimataan se "suppuun". Liimana käytin Erikeeper tyyppistä liimaa. Tämä vaihe vaatii vähän sorminäppäryyttä ja terälehtiä on pidettävä jonkin aikaa paikoillaan, jotta liima tarttuu. Jos teet hieman isompikokoisia kukkasia, suosittelen kuumaliiman käyttöä. Tuo kukan keskustasuppu liimataan seuraan kukan keskelle ja taas nostellaan ja liimaillaan terälehtiä supuksi. Tässä vaiheessa älä laita liimaa enää koko terälehdelle vaan vain supun juureen (kuvassa coctailtikku näyttää paikan).
Kolme kukkaa liimataan päällekkäin supuksi ja kaksi alinta kukkaa liimataan supun alle, mutta jätetään avoinaiseksi (kuvassa oikealla oleva kukka). Liiman annetaan kuivua ja sen jälkeen ruusua voi halutessaan muotoilla kääntämällä terätehtiä esim. coctailtikun avulla.
Äidin korttiin valitsin hillityn vaalean & hopealehtikuvioisen kartongin. Liimasin ruusut ja onnentoivotuksen paikoilleen. Nuo ruusut olivat hieman työläitä, mutta siinä ne syntyivät eilen illalla televisiota katsellessa ;)
Näiden ihanien valkovuokkojen kera onnentoivotukset meille kaikille äideille jo etukäteen <3
-Sirpa
Blogissani on ollut pari viikkoa hiljaista. Puutarhapuuhailu (haravointi, risujen raivaaminen, kukkapenkkien kevätsiivous jne.) on vienyt kaiken vapaa-ajan. Ja töissäkin tuntuu olevan aikamoiset kiireviikot nyt... Olen myös urakalla väkertänyt koruja yms. paikkakunnallani järjestettäviä käsityöläiskarnevaaleja varten. Ajattelin mennä sinne myymään väkerryksiäni, jos vaikka joku olisi kiinnostunut niitä ostamaan ;)
Mutta asiaan. Puutarhapuuhailuun kuuluu myös terassin siivous ja kevätkuntoon laitto. Minulla on jo vuosi ollut kynttelikkö, jonka paikka on keväästä syksyyn ulkona terssilla. Talveksi se siirtyy sitten sisätiloihin keittiöön. Kynttilöiden väriä ja koristeita vaihtamalla kynttelikkö uudistuu helposti & nopeasti aina kyseiseen teemaan/vuodenaikaan sopivaksi. Siis todellinen monitoimikynttelikkö!
Nyt oli aika viedä kynttelikkö taas ulkoilemaan. Mietin hetken, että mitä siihen ripustaisi. Kirppariaarteiden joukosta löytyi värikkäitä lusikoita ja haarukoita. Eikä minulla ole mitään muistikuvaa, mistä olen ne mukaani napannut... Lisäksi tarvitsin vähän helmiä ja rautalankaa. Ei ollut vaikea tuunaus tämäkään.
Se on sitten jo toukokuu. Ihanaa! Tykkään kovasti kevään väreistä, varsinkin tuosta päivä päivältä lisääntyvästä vihreästä (no joo, toissapäivänä satoi räntää tehden maan hetkeksi valkoiseksi, mutta sekin kuuluu näihin kevätsään vaihteluihin).
Seuraavaksi ajatukset siirtyvät äitienpäiväkorttiin, joten palaan blogiin sen tiimoilta piakkoin!
-Sirpa
Eilen oli vuorossa pajukurssin toinen osa eli pääsimme kokeilemaan belgialaista pajupunontaa. Pajut olimme keränneet kurssin opettajan tilalta muutama viikko sitten. Pajuhan pitää kerätä ennen kasvukauden alkua. Opettajamme Anne oli liottanut pajunippujamme vedessä muutaman päivän, jotta pajupuumme lähtisivät hyvin juurtumaan.
Belgialaiseen pajupuuhun tarvitaan: 32 pitkää pajupiiskaa (minä käytin kahta eri pajulajia eli molempia 16 kpl), ruukku (halkaisijaltaan & syvyydeltään vähintään 30 cm), multaa, sidontanarua, 8 kpl ohuempia pajupiiskoja latvan sitomiseen
Ruukkuun laitetaan multaa ja multaan piirretään ympyrä, johon tehdään 8 merkkiä tasaisin välein. Sitten tökitään puolet pajuista pareittain (8 paria) multaan noiden merkkien kohdalle kallistaen ne oikealle. Loput pajuparit työnnetään multaan edellisten väleihin sisäkehälle, kallistaen vasemmalle. Tässä vaiheessa ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka ruukussa onkin aikamoinen pajuhässäkkä ;)
Sidonta aloitetaan sitomalla kaikkiin kahdeksaan risteyskohtaan sidontalanka. Näitä lankoja siirrellään punonnan edetessä uusiin paikkoihin.
Punonta etenee kierros kierrokselta ylöspäin salmiakkikuviota tehden. Tarkkaile, että pajuparit ohittavat toisensa risteyskohdassa aina eri puolelta kuin edellisellä kierroksella. Siis päältä-alta-päältä-alta...
Kun puu on tarpeeksi korkea, viimeinen kierros sidotaan ohuilla pajuvitsoilla, jotka jätetään puuhun. Apuna käytetyt sidontalangat poistetaan. Latvan voi leikata halutun mittaiseksi.
Linkistä pääset opettajamme Annen suvuille kurkkaamaan, mitä kaikkea hänen taitavissa käsissään syntyy muustakin kuin pajusta. Tervemenoa ketun jäljille!
Pajupuun säännöllinen kastelu on tärkeää muistaa. Puuta hoidetaan myös poistamalla rungosta kasvavat sivuversot. Latvaan kasvavia versoja voi halutessaan muotoilla. Pajupuu talvetetaan ruukussa tai istuttamalla se maahan. Jos se kärsii talvivaurioita, voi vioittuneen pajuvitsan vaihtaa keväällä uuteen. Nyt vaan odottelemaan kasvun ihmettä!
Ostin tänään kevään ensimmäiset orvokit ja en voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin myös uudet puutarhahanskat -pöllöfanille sopivat :)
-Sirpa
Taas on yksi kädentaitoaiheinen kurssipäivä takana. Kurssi oli nimeltään "Kimaltavat korennot ja perhoset" eli väänsimme rautalangasta ja helmistä perhosia, korentoja ja muita ötököitä puutarhan ja kukkaruukkujen koristeeksi :)
Jonkin verran olen rautalankatöitä (enkeleitä, naulakkoja, tuikkukuppeja jne.) tehnyt aikaisemmin, joten vääntämisen perustekniikka on hallussa. Tämän kurssin töistä tuli iloisia väripilkkuja puutarhaan ja terassille sekä mukavia tuliaislahjoja.
Materiaaleiksi tarvitaan eripaksuisia rautalankoja (0,3-1,0mm) ja helmiä (tässä kohtaa kannattaa miettiä, voiko jonkun käyttämättömän korun purkaa ja antaa helmille uuden elämän koristetarkoituksessa). Lisäksi tarvitaan pyöröpihdit ja sivuleikkurit (saksilla EI kannata rautalankaa leikata). Virkkuukoukku ja suikkapuikko tai vastaava (vaikka grillitikku tai kynä) ovat myös tarpeellisia työvälineitä.
Aloitimme perhosharjoituksilla. Paksummasta rautalangasta tehtiin perhosen siivet, vartalo ja tuntosarvet. Ohuemmalla sidontalangalla (jota löytyy kaikissa herkkuväreissä!) sitten koristeltiin siivet. Mukaan voi pujottaa helmiä ja koristelangan voi kieputtaa sukkapuikon tms. ympärille, jolloin siitä syntyy kivaa spiraalia.
Sitten väännettiin korentoja samalla tekniikalla kuin perhosia eli ensin runko ja sen jälkeen koristelu. Korennon pääksi pujotin ison akryylihelmen (fasettihelmen), siinä on tarpeeksi suuri reikä, josta mahtuu 1 mm rautalanka kaksinkertaisena.
Tämän ison korennon siipiväli on noin 36 cm ja sen siivissä & päässä käytin kierrätyshelmiä (eli niitä tarpeettomista koruista purettuja). Korento koristaa nyt kasvimaatani, jossa ei vielä mitään kasva (paitsi nuo ihanat punaiset raparperinalut -lupaavaa :)
Lopuksi päästettiin mielikuvitus valloilleen ja väkerrettiin monenmoisia ötököitä. Tämän ötökkäni siivet tein virkkaamalla ketjusilmukoita 0,3 mm ohuesta sidontalangasta. Kieputin virkatun ketjun siipien rungon ympärille.
Ensi viikonloppuna kursseilen taas. Mitäköhän silloin syntyy? Kuvasta löytyy vihje...(EI, EN TEE TUOTA ELEFANTTIA PUUTARHAAMME!)
Kommentoi, jos keksit, mistä on kysymys.
Saa kommentoida, vaikkei keksisikään ;)
-Sirpa
