Kirjansidontakokeilua!

Kaappeja siivotessani löysin vanhoja seinäkalentereita, niitä olen säästänyt kauniiden kuvien vuoksi. Ja jo pidemmän aikaa on mielessä pyörinyt ajatus kirjan (tai vihkon) sitomisesta. Siispä kokeilemaan :)

Japanilainen kirjansidonta on tekniikka, joka sopii erityisesti vihkojen/ohuiden kirjojen sitomiseen. Siinä sidokset tulevat näkyviin kannen ulkopuolelle. Netistä löytyy paljon malleja ja ohjeita (YouTube videoita myös). Tässä käytän ns. 4 pisteen perussidontaa vahvistetuilla kulmilla.

Tarvikkeet: Paperia sivuiksi (A4 kopiopaperi puoliksi taitettuna käy hyvin), vähän paksumpaa paperia kansiksi (esim. tapettia, käsintehtyä paperia, kuviopaperia tai näitä ihania kalenterikuvia), viivotin, paperiliimaa, piikki rei'itystä varten (naskali olisi parempi), pyykkipoikia, lankaa (puuvillalankaa, kalastajalankaa tms. voi olla paksumpaakin, mutta vaatii suuremmat reiät!), tylppäkärkinen neula.

  

Kirjan sivut ovat siis A4 kokoisia arkkeja puoliksi taiteltuina. Sivut asetellaan tarkasti päällekkäin, taitos kirjan selkämykseen päin. Sivut voi kiinnittää kuvan mukaisella apuompeleella toisiinsa, tämä helpottaa varsinaista sidontaa. Pyykkipoika auttaa myös pitämään sivuja paikoillaan.

Kantta varten leikkasin kalenterikuvasta hieman A5 suuremman palan ja tein reunoihin taitokset (1,5 cm), kulmista leikkasin kolmionmalliset palat pois.

Halusin vahvistaa kannen reunat, joten käytin siinä ns. washi-teippiä. Kannen takapuolelle liimasin paperiliimalla (puikkoliima) harmaan paperin.

Valmis kansi on aika hauskannäköinen, vai mitä? :) Vihkoon tarvitaan tietysti myös takakansi, sen tein kuviopaperista ja liimasin siihen kalenterista leikattuja lintuja.

Kannet ja sivut asetellaan tarkasti päällekkäin ja rei'itetään (kuvassa mitat). Sitten vaan ommellaan aloittaen jommasta kummasta keskimmäisestä reiästä, käydään kääntymässä kulmassa ja palataan ompelemaan myös toinen puoli. Tämän tarkemmin en kykene sanallisesti tätä ompelua selittämään, mutta tarkempia ohjeita löytyy netistä googlettamalla "japanilainen kirjansidonta".

 

Tämä ei todellakaan ollut vaikeaa, sain aikaiseksi kaksi kivaa vihkoa. Toiseen tein kannet tapettipaperista ilman teippivahvistuksia. Tällä tekniikalla voisi tehdä kauniita runokirjoja, reseptivihkoja, valokuva-albumeita, vieraskirjoja...Ja mitä jos sitoisi koulussa oppilaiden kanssa oman vihkon. Ehkä oppilaat arvostaisivat niitä enemmän kuin koulusta annettuja valmisvihkoja, jotka tuppaavat olemaan "hukassa"?...No ainakin ihan hyvä kässäidea tämä olisi!

-Sirpa

Massakokeilua...

Uudessa Taika -askartelulehdessä (2/2014) on ohje posliinimassan valmistamiseen. Koska massan ainekset löytyivät kotikaapista, niin pitihän tuota(kin) taas kokeilla...

Posliinimassaan tarvitaan: 2 dl liimaa (EriKeeper), 2 dl maissitärkkelystä (Maizena), 2 rkl etikkaa ja 2 rkl "vauvaöljyä". Kaikki aineet sekoitetaan yhteen mikronkestävässä muoviastiassa.

Ohjeessa neuvotaan lämmittämään massaa ensin 40 sekuntia täydellä teholla (700 w), sekoittamaan, lämmittämään taas 40 sekuntia, sekoittamaan ja lopuksi vielä 30 sekunnin lämmitys. No, kuinkas siinä kävikään. Meidän 26 vuotta vanha mikroaaltouuni onkin ilmeisen tehokas, sillä massa valmistui huomattavasti lyhyemmässä ajassa (2x20 sekuntia!). Ehdin jo pelästyä, että massa ylikypsyi (tästä varoiteltiin ohjeessa), mutta ihan toimivaa siitä tuli.

Leikkuulauta suojataan tuorekelmulla ja sen pintaan levitetään käsivoidetta tms. Kädet kannattaa suojata muovikäsineillä (varsinkin, jos aikoo värjätä massaa elintarvikeväreillä). Sitten vaan vaivataan massaa kuten taikinaa, kunnes se jäähtyy eikä enää tartu käsiin/alustaan.

Vaivattu massa pakataan tiiviisti kelmuun ja muovipussiin. Värjäsin osan massasta elintarvikeväreillä punaiseksi ja vihreäksi (pienet tipat näitä värejä sattui olemaan kaapissa). Massan annetaan levätä jääkaapissa vähintään 8 tuntia ennen jatkotyöstöä. Massa näytti säilyvän käyttökelpoisena jääkaapissa useita päiviä, ohjeessa ei tästä säilyvyydestä mainittu mitään.

Massa kovettuu (ja hieman myös kutistuu) huoneenlämmössä, muuttuen läpikuultavaksi, posliinimaiseksi. Kuivuminen kestää useita päiviä ja sitä voi nopeuttaa laittamalla muovaillut koristeet uuniin (50-70 astetta, uunin luukku raollaan). Kovettuneita massakoristeita voi maalata askartelumaaleilla tai lakata. 


 
Muovailin massasta ruusuja ja lehtiä. Vielä en ole päättänyt, mihin niitä käytän. Ehkä ne koristavat tulevaisuudessa kauniin rasian kantta tai päätyvät korttiin/koruun/valokuvakehykseen... 




-Sirpa

Palapelikorviksia

Palapelien kokoaminen on hyvää ajanvietettä ja aivojumppaa. Palapelin paloista saa myös hauskoja korvakoruja, kas näin:

Tarvitaan tietysti palapelin paloja. Itse ostin eurolla 1000 palan palapelin kirppikseltä, joten materiaalia riittää... ;) Lisäksi tarvitaan korvakorukoukkuja, pieniä renkaita sekä pora tms. reiäntekoväline.

Valitaan sopivanmuotoisia ja -värisiä paloja ja porataan niihin reikä. Kahta ihan samanlaista palaa tuskin löytyy, mutta sehän ei haittaa! Korviskoukut ja tarvittava määrä renkaita (näissä käytin s-muotoisia ja pieniä pyöreitä) pujotellaan paikoilleen.

Sitten vaan korvikset korviin heilumaan. Näistä osa lähti ilahduttamaan ystäviä!

Omat suosikkini ovat nämä Pocahontakset. Töissä eräs pikkukoululainen totesi näistä: "Nyt sulla on yhteensä neljä silmää, näet sivuille myös." Varsin kätevä ominaisuus erityisopelle ;)

-Sirpa

Sydämellistä ystävänpäivää!

Olen kovin viehättynyt paperisuikaleiden "kieputtamisesta" eli filigraani -tekniikasta. Paperifiligraani on ikivanha tekniikka, jossa vain mielikuvitus on rajana. Se sopii erityisen hyvin erilaisiin kortteihin. Harmittaa, etten ole ikuistanut aikaisempia tekeleitäni, kortit ovat jo matkanneet maailmalle. Tässä tulee helppo idea ystävänpäiväkortiksi:

Tarvitaan: Paperisuikaleita (leikkurilla leikkaaminen on vaivattomin tapa, mutta onnistuu myös saksilla), liimaa, korttipohja ja tikku (esim. varrastikku tai sukkapuikko). Tähän on olemassa ihan oma työkalukin. Sen pää on lovettu, joten paperisuikale pysyy paremmin paikoillaan kieputuksen ajan.

Ensin leikellään paperisuikaleita (leveys vajaa 1 cm). Paperiksi sopii esimerkiksi värillinen kopiopaperi.Tässä kortissa käytin kahta vaaleanpunaisen sävyä.

Yhdestä pidemmästä suikaleesta muotoilin sydämen reunat ja liimasin sen korttipohjalle. Liimana käytin EriKeeperiä, se pitää paremmin kuin puikkoliima.

Paperisuikaleita kieputetaan puikon ympärille tiiviiksi rullaksi. Puikolta irrottamisen jälkeen kun antaa rullan hieman löystyä, niin syntyy erikokoisia rullia. Rullan pää liimataan kiinni. Rullia voi myös muotoilla vaikka kolmion tai soikion muotoiseksi. Näitä ohjeita löytyy netistä varsinkin hakusanalla "paper quilling".

Sydänkehys täytetään erikokoisilla ja -muotoisilla rullilla. Rullia voi liimailla myös sisäkkäin.

Ystävänpäiväterveisin <3
-Sirpa

Kranssiaskartelu jatkuu...

Naapurin pihalla, ihan meidän rajalla, kasvaa iso hevoskastanja. Puuna se on ihastuttava ihan jokaisena vuodenaikana. Syksyisin haravoidessani kerään myös maahan pudonnet kastanjat -ja niitähän riittää! Tuon ne sisälle kuivamaan tai käytän ulkona ruukuissa kateaineena/koristeena.

Kastanjakranssiin tarvitaan: Sanomalehti, ruskeaa käärepaperia/paperikassi, maalarinteippiä, kuivattuja hevoskastanjoita, kuumaliimaa, ohutta metallilankaa, helmiä, puikko/kynä tms.

Ensin tehdään kranssipohja. Avatusta sanomalehdestä rullataan tiukka rulla, josta muotoillaan ympyrä maalarinteippiä apuna käyttäen. Tässä ympyrän halkaisija on noin 15 cm.

Kranssipohja päällystetään ruskeasta paperikassista leikatuilla suikaleilla ja muotoillaan lopulliseen malliinsa.

Sitten alkaa liimailu kuumaliimalla (joka todellakin on kuumaa eli taas poltin sormeni...). Ensin liimasin kastanjat kranssipohjan ulkopuolelle, etureunaan ja sitten sisäpuolella, etureunaan myöskin.

Annoin liiman kuivua vähän aikaa ja jatkoin kastanjoiden liimailua etupuolella. Tässä vaiheessa vähän sommittelin ja mallailin, koska kastanjat olivat erikokoisia. Osan niistä liimasin ihan tarkoituksella "väärinpäin". Lopuksi vielä yksi kierros kastanjoita kranssin ulkopuolelle, takareunaan.

Ihan kiva tästä tuli, mutta jotakin tämä vielä kaipaa...

Siispä pujotin keltaisia helmiä ohueen metallilankaan ja kiharsin helmien välisen langan kiertämällä lankaa puikon ympäri. Tätä helmisykeröä kieputin sitten kranssin ympärille tuomaan sen viimeisen silauksen.

Tämä kranssi ei päätynytkään oveen vaan pöydälle -ainakin toistaiseksi!

-Sirpa

Askartelua puutarhan antimista

Nyt kun vihdoinkin tuli lunta ja oikea talvi, niin minähän unelmoin jo kesästä... :)

Olen kesäisin innokas puutarhapuuhailija. Kasvatan ruukuissa mm. yrttejä,  tomaatteja, paprikoita ja chilejä. Chilit ovat helppohoitoisia ja kasvavat yleensä niin hyvin, että niistä on liikatuotantoa.

Osa chileistä päätyy suosikkiini chilihilloon, loput kuivaan ja käytän vaikkapa ASKARTELUUN ;) Tarvitaan valmis kranssipohja, kuumaliimaa, kuvattuja chilejä & vähän kaunista nauhaa ja näin syntyy pirteä chilikranssi:

Kranssiaskartelu luonnonmateriaaleista jatkuu seuraavassa postauksessa...

-Sirpa

P.S. Tähän loppuun vielä kuva jääkranssin lopputuloksesta.