Viime viikonlopun vietin tiiviisti hopeakorukurssille. Olen osallistunut vastaaville kursseille aikaisemminkin, voit käydä katsomassa töitäni täältä ja täältä.
Tällä kertaa syntyi korusarja teemalla "ässäkoukerot". No, on siellä sydämiäkin:
Näissä koruissa pehmeää hopealankaa on ensin muotoiltu ja sitten valssattu eli litistetty. Näihin ei vielä tarvinnut tehdä juotoksia, mutta seuraavaan lintuun kyllä. Lintu on tehty ns. pantalangasta ja osat on juotettu yhteen:
Vasemmalla on uusi ketjumalli nimeltään "hajuherne". Tein siitä korvikset, koska ranne- tai kaulakorun tekeminen tuosta mallista tuntui kovin työläältä.
Minulla oli mukanani muutama kirppikseltä löydetty hopealusikka. Niistä syntyi sormus:
Tummuneesta, vanhasta haarukasta (palkinto vuodelta 1938) muotoilin rannekorun:
Nämä aterimista väännetyt sormus ja rannekoru ovat tämän kurssin suosikkejani:
Mutta kurssihan jatkuu kahden viikon kuluttua. Silloin syntyy ehkä jokunen sormus lisää... tai sitten jotakin ihan muuta ;)
-Sirpa
Kortteja pukkaa, nyt on niiden sesonkiaika :) Sukulaispoika täytti 19 vuotta. Hän on myös abi eli kuluva kevät on täynnä jännittäviä tapahtumia. Niinpä synttärikortista tuli palapelikortti. Toivon sydämestäni, että hänen ja muidenkin abien unelmat toteutuvat ja palapelin palat loksahtavat oikeille paikoilleen!
Viikonloppuna olin kahtena päivänä hopeatyökurssilla. 6h/päivä meni kuin siivillä. Tässä pieni maistiainen kurssilta, seuraavassa postauksessa lisää aiheesta:
Talvilomailen tämän viikon. To do -listalla on mm. askartelutavaroiden siivousta, niitä kun on kertynyt ihan liikaa. Niin, etten aina edes muista, mitä minulta löytyy. Jonkinlaista invertaarioita pitäisi varmaan tehdä...
-Sirpa
Halusin tehdä 50 -vuotiaalle pop up -onnittelukortin, jossa on pianon koskettimet. Etsin malleja, pyörittelin paperia ja pähkäilin, miten kortti kannattaisi tehdä. Hyvää aivojumppaa siis ja tulos on tässä :)
Aloitin piirtämällä koskettimet korttikartongille ja "nostamalla" ne ylös. Reunoihin tein aukileikkausviillot:
Mustat koskettimet taittelin mustasta kartongista ja kiinnitin paikoilleen kaksipuoleisella teipillä:
Koskettimien alapuolelle leimailin tervehdyksen ja muutama valkoinen ääriviivatarra täydensi kokonaisuuden. Kortin kantta koristaa kukkanen:
Helmikuu tuntuu olevan varsinainen juhlakuukausi, joten onnittelukortteja on syntynyt muitakin. Ja lisää pitäisi vielä askarrella, mikäs sen mukavampaa:
Näihin kortteihin olen käyttänyt uusinta kirppishankintaani eli Big Shot -kuvioleikkuria, jolla myös kohokuviointi käy näppärästi (tuon oikeanpuoleisen kortin tausta on kohokuvioitu). Pitkään olin sitä mieltä, etten moista masiinaa tarvitse, koska sakset ja askarteluveitsi riittävät tarpeisiini. Uutena en olisikaan sitä hankkinut, mutta käytetty kirppishintainen muutti nyt askartelupöydälleni. Ja onhan se helppoa, nopeaa ja siistiä... :)
Ulkona paistaa nyt aurinko todella monen harmaan päivän jälkeen. Tuosta valoilmiöstä pitää päästä nauttimaan. Iloa ja valoa viikonloppuusi!
-Sirpa
Viikon kuluttua vietetään ystävänpäivää. Ystävät ovat mielessä toki ihan jokaisena päivänä, mutta heitä on mukava muistaa kortilla ainakin kerran vuodessa ;)
Olin ajatellut kaivaa ompelukoneen esille muutamaa pikku korjausompelua varten, mutta päädyinkin ompelemaan kortteja:
Näissä korteissa on käytetty kierrätysmateriaaleja eli vaatemainoskuvaston värikkäitä sivuja sekä vanhojen kirjojen kellastuneita sivuja. Aloitin leikkaamalla kasan kahdenkokoisia sydämiä:
Otin esille ompelukoneen ja kokeilin, miten sydämet saa ommeltua kiinni paperiin:
Huomasin, että kirjan sivu repeytyy helposti, joten lisäsin sen taakse valkoista kopiopaperia tueksi. Kiinnitin nuo isommat sydämet pienellä liimatilkalla keskikohdasta ennen ompelua. Niin ne pysyivät paremmin paikoillaan:
Lopuksi päättelin langanpäät ja liimasin kirjansivun korttikartogille. Nostelin sydänten reunoja vähän ylöspäin. Hyvää ystävänpäivää -tekstit tein tekstinkäsittelyohjelmalla. Ne on kiinnitetty kohotarroilla:
Vielä ehdit askartelemaan...
-Sirpa
Lähiaikoina on syntynyt pari synttärikorttia tekniikoilla, joita en ole aikaisemmin käyttänyt. Ensinnäkin kummipoikamme tuli täysi-ikäiseksi ja hänelle tein kortin, jonka idean sain tästä YouTube -ohjevideosta.
Videolla valmistuu joulukortti, mutta tämä tekniikka sopii tietysti muihinkin kortteihin. Synttärikortin kannen tein kuviopapereilla ja tarroilla:
Sisäpuolen luukusta paljastuu skumppaa & kakkua, kun kortin avaa:
Sitten toinen kortti, jonka idea löytyi Pinterestistä:
Kortin kansi on hyvin yksinkertaisesti koristeltu ja sisältä avautuu ilmapallorivi & synttärikakku. Onnittelut päivänsankarille kirjoitin korttiin tuonne ilmapallorivistön taakse. Jotta muistaisin tämän ohjeen, otin työvaiheista muutaman kuvan:
Alkuperäisessä ohjeessa oli tietysti tuumakoot, enkä ruvennut niitä senteiksi muuttelemaan. Korttipohjan koko siis 5½ x 10½ tuumaa ja nuuttaukset eli taitokset (5 kpl) ovat kuvassa näkyvillä kohdilla. Jos et omista nuuttaustyökalua, niin taitokset teet kätevästi esim. sukkapuikolla ja viivaimella pehmeällä alustalla. Sitten vaan taitellaan kuvan mukaisesti.
Taitokset kiinnitetään yhteen pitävällä kaksipuolisella teipillä (ylempi kuva). Sitten kortti käännetään ympäri ja kaksipuolinen teippi kiinnitetään kortin sisäpuolelle muodostuneisiin taitoksiin (alempi kuva).
Leikkasin eri värisistä kartongeista ilmapallot ja leimailin niihin kirjaimet. Numerot ovat ääriviivatarroja. Ilmapallojen läpinäkyvät varret leikkasin raejuustopurkin kannesta, kierrätystä pääsi siis tähänkin korttiin vähän ;)
Mikä tahansa muukin läpinäkyvä ja tarpeeksi jäykkä muovi käy. Ilmapallot kiinnitetään toiseen teippiin ja taitokset kiinnitetään tiukasti vastakkain. Kannattaa varmistaa, etteivät ilmapallot näy kortin reunoilta, kun sen sulkee.
Katselin tuossa kalenteria ja huomasin, että muutama synttärikortti pitää tässä lähiviikkoina valmistaa. Ehkä seikkailen taas tuolla Pinterestissä etsimässä ideaa & inspiraatiota...
Jouluasetelman amaryllis jaksaa vielä ilahduttaa maljakossa leikkokukkana. Sen myötä toivon lukijoilleni mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa!
-Sirpa
Pakko hehkuttaa edelleen tätä mahtavaa talvea -lunta, lunta ja lunta :) Tänään kävelin järven jäällä ja nautin auringonpaisteesta. Tein lumienkelin koskemattomaan hankeen (siihen puuhaan et ole koskaan liian vanha) ja ihailin kimaltavia lumikiteitä puiden oksilla.
Kotona otin esille valkoista silkkipaperia ja terävät sakset. Taittelin neliönmuotoisen paperin ja leikkelin lumihiutaleita. Kahta samanlaista en onnistunut tekemään... Nuo silkkipaperihiutaleet ovat niin hauraita, että päätin laminoida ne:
Jatkotyöstin hiutaleita lisäämällä niihin ohuen metallilangan avulla muutaman helmen/kristallin:
Nämä voisi ripustaa ikkunaan tai näistä voisi tehdä mobilen. Minä somistin niillä keittiössäni roikkuvan kynttelikön. Kynttelikkö eri asuissaan löytyy täältä! Siitä olinkin juuri riisunut joulukoristeet pois.
Jos innostut lumihiutaleita leikkaamaan, niin esimerkiksi Pinterestistä löytyy lukuisia malleja. Minusta on hauskaa vaan antaa saksien silputa ja olla joka kerta lapsellisen hämmästynyt lopputuloksesta, kun avaan paperin. Ja toista samanlaista ei takuulla onnistu tekemään vaikka yrittäisi!
-Sirpa
Pikkuhiljaa on luovuttava jouluisista kransseista ja asetelmista, vaikkei ehkä haluaisikaan... Olin jo kesällä muiden puutarhapuuhailujen lomassa pätkinyt erilaisia oksia noin 5 cm pätkiksi. Jokin ajatuskin minulla oli niiden suhteen, mutten juuri nyt saanut siitä kiinni, joten ne päätyivät kranssiksi ulko-oveen :)
Tarvitsin oksanpätkien lisäksi vain kuumaliimaa ja palan leivinpaperia, johon hahmottelin kranssin muodon:
Liimailin oksanpätkiä ristiin rastiin, lisäilin välillä kerroksia...
...ja niin sydänkranssi lopulta muotoutui.
Välillä nostelin kranssia alustalta ja vahvistin heikkoja kohtia. Lopuksi liimasin vielä muutaman lyhyemmän oksanpätkän pystyyn sinne tänne kranssin rakoihin.
Ja koska rakastan rautalankaa, kieputtelin tähänkin sitä vähän somisteeksi.
Siitä tuli yksinkertaisen kaunis -less is more -tälläkin kertaa!
Joulukukat saivat väistyä lasipurkista ja lumiukot pääsivät luistelemaan. Nämä ihanat lumiukot luistelivat meillä lastenhuoneen ikkunan välissä tyttärieni ollessa pieniä. Onneksi olin säästänyt nämäkin!
Lasipurkin pohjalla on kiviä ja styroksia, joka on päällystetty foliolla lumiukkojen luistelukentäksi. Mukaan on päässyt myös pari oksaa joulukuusesta ja valosarja (tietysti sellainen patterikäyttöinen). Reunoilla vanua lumena:
Ja hei, ulkona komeilee myös huurteinen marjakranssi, muistatko?
Sääennusteen mukaan lumitöitä tiedossa lähipäivinä, ihanaa <3
-Sirpa
