Kirja muuttui kelloksi!

Olin kovin pettynyt, kun alkuvuodesta kovasti odottamani kellonteko -kurssi peruuntui osallistujien vähyyden vuoksi. Taas oli ryhdyttävä omatoimiseen puuhailuun. Kierrätyskeskuksesta löytyi huimaan 0,20 €:n hintaan kirja, joka soveltui hyvin tuunattavaksi. Lisäksi tarvittiin kellokoneisto ja viisarit (nekin kirppislöytöjä), mattoveitsi, pala kuviopaperia, kaksipuoleista teippiä ja pätkä pitsinauhaa. Varsin edulliset tarvikkeet siis =D

Kirja oli varsin mielenkiintoinen DIY -vinkkipaketti...

...mutta päätin kuitenkin jatkaa sen tuunaamista keittiön kelloksi. Kirjan kanteen leikkasin mattoveitsellä kellokoneiston kokoisen aukon.

Jatkoin aukon leikkaamista myös kirjan sisäsivuille, aina välillä mitaten, mahtuisiko koneisto jo kirjan sisään. Kun aukko oli sopivan kokoinen, vahvistin sen reunat kuviopaperin palasella, jonka kiinnitin kaksipuoleisella teipillä.

Tältä se näytti takapuolelta. Alakuvassa koneisto jo paikoillaan.

 

Viimeistelin kirjakellon punaisella pitsinauhalla, jonka kiinnitin kapealla kaksipuoleisella teipillä. Rusetin avaamalla pääsee vaihtamaan patterin ja säätämään viisareita.

Valmis kello koristaa nyt nuoremman tyttären keittiötä. 

Onnea vielä 22 -vuotiaalle! <3

-Sirpa

Hopeasta hullaantunut, osa 2

Nopeasti vierähti työviikko ja vielä nopeammin viikonloppu, varsinkin kun oli mielenkiintoista tekemistä. Hopeakorukurssi siis jatkui...

Värkkäsin muutaman sormuksen itselleni ja tyttärille. Vielä en uskaltautunut kokeilemaan kivien istutusta, vaan tyydyin kuvioimaan hopealevyä punsseleilla ja vasaralla.

Sydänriipus miellyttää itseäni eniten tämän kurssin tuotoksista. Tuo vaaleanpunainen sisus on -yllätys, yllätys- kynsilakkaa :)

Renkaita ja hopealevyä yhteen juottamalla syntyi riipus & korvikset. 

Kukkaset ovat vielä keskeneräisiä, niistä jalostuu korviksia ja riipuksia.

Lopuksi sulattelin kaikki "romut" eli ylimääräiset hopeapalat palloiksi. Pallot juotin levyn/renkaiden päälle. Aika hauskoja tuli näistäkin kokeiluista!

Monenlaisia tekniikoita ehdin kahden viikonlopun aikana kokeilla. Nälkä kasvaa syödessä, joten hopeaharrastus jatkunee myös tulevaisuudessa.

 

Tällaisen kortin sain pari viikkoa sitten. Aika ihana, vai mitä? 

-Sirpa

Hopeasta hullaantunut...

Viime viikonlopun vietin hopeatyökurssin ensimmäisellä puoliskolla. Vuosi sitten osallistuin ensimmäisen kerran vastaavalle lyhytkurssille, joten tiesin, mitä odottaa. Viikonloppuna siis veivasin, sahasin, juotin, valssasin, hioin, viilasin jne. eli työstin hopeaa :) Tässä vähän kuvagalleriaa:
 

Ketjujen tekeminen on perusjuttuja hopeakorukurssilla. Ylimmäinen ketju on nimeltään Mari (se on saanut muotonsa Marimekon Kaivo -kuosista), keskimmäinen on viikinkisolmu (sitä tehdessä meinasi mennä myös aivot solmuun) ja alimmainen muinaisketju.

Tämä taasen on japanilaista verkkoa, josta voi taiteilla monenlaisia kuvioita.

Tässä kuvia viimevuotisen kurssin tuotoksista:

Muutama koru jäi vielä vähän vaiheeseen ja uusia ideoita on pää täynnä. Palaan siis tähän aiheeseen ensi viikonlopun jälkeen.

Iloa ja aurinkoa tähän keväiseen viikkoon!

-Sirpa

Kirjansidontakokeilua!

Kaappeja siivotessani löysin vanhoja seinäkalentereita, niitä olen säästänyt kauniiden kuvien vuoksi. Ja jo pidemmän aikaa on mielessä pyörinyt ajatus kirjan (tai vihkon) sitomisesta. Siispä kokeilemaan :)

Japanilainen kirjansidonta on tekniikka, joka sopii erityisesti vihkojen/ohuiden kirjojen sitomiseen. Siinä sidokset tulevat näkyviin kannen ulkopuolelle. Netistä löytyy paljon malleja ja ohjeita (YouTube videoita myös). Tässä käytän ns. 4 pisteen perussidontaa vahvistetuilla kulmilla.

Tarvikkeet: Paperia sivuiksi (A4 kopiopaperi puoliksi taitettuna käy hyvin), vähän paksumpaa paperia kansiksi (esim. tapettia, käsintehtyä paperia, kuviopaperia tai näitä ihania kalenterikuvia), viivotin, paperiliimaa, piikki rei'itystä varten (naskali olisi parempi), pyykkipoikia, lankaa (puuvillalankaa, kalastajalankaa tms. voi olla paksumpaakin, mutta vaatii suuremmat reiät!), tylppäkärkinen neula.

  

Kirjan sivut ovat siis A4 kokoisia arkkeja puoliksi taiteltuina. Sivut asetellaan tarkasti päällekkäin, taitos kirjan selkämykseen päin. Sivut voi kiinnittää kuvan mukaisella apuompeleella toisiinsa, tämä helpottaa varsinaista sidontaa. Pyykkipoika auttaa myös pitämään sivuja paikoillaan.

Kantta varten leikkasin kalenterikuvasta hieman A5 suuremman palan ja tein reunoihin taitokset (1,5 cm), kulmista leikkasin kolmionmalliset palat pois.

Halusin vahvistaa kannen reunat, joten käytin siinä ns. washi-teippiä. Kannen takapuolelle liimasin paperiliimalla (puikkoliima) harmaan paperin.

Valmis kansi on aika hauskannäköinen, vai mitä? :) Vihkoon tarvitaan tietysti myös takakansi, sen tein kuviopaperista ja liimasin siihen kalenterista leikattuja lintuja.

Kannet ja sivut asetellaan tarkasti päällekkäin ja rei'itetään (kuvassa mitat). Sitten vaan ommellaan aloittaen jommasta kummasta keskimmäisestä reiästä, käydään kääntymässä kulmassa ja palataan ompelemaan myös toinen puoli. Tämän tarkemmin en kykene sanallisesti tätä ompelua selittämään, mutta tarkempia ohjeita löytyy netistä googlettamalla "japanilainen kirjansidonta".

 

Tämä ei todellakaan ollut vaikeaa, sain aikaiseksi kaksi kivaa vihkoa. Toiseen tein kannet tapettipaperista ilman teippivahvistuksia. Tällä tekniikalla voisi tehdä kauniita runokirjoja, reseptivihkoja, valokuva-albumeita, vieraskirjoja...Ja mitä jos sitoisi koulussa oppilaiden kanssa oman vihkon. Ehkä oppilaat arvostaisivat niitä enemmän kuin koulusta annettuja valmisvihkoja, jotka tuppaavat olemaan "hukassa"?...No ainakin ihan hyvä kässäidea tämä olisi!

-Sirpa

Massakokeilua...

Uudessa Taika -askartelulehdessä (2/2014) on ohje posliinimassan valmistamiseen. Koska massan ainekset löytyivät kotikaapista, niin pitihän tuota(kin) taas kokeilla...

Posliinimassaan tarvitaan: 2 dl liimaa (EriKeeper), 2 dl maissitärkkelystä (Maizena), 2 rkl etikkaa ja 2 rkl "vauvaöljyä". Kaikki aineet sekoitetaan yhteen mikronkestävässä muoviastiassa.

Ohjeessa neuvotaan lämmittämään massaa ensin 40 sekuntia täydellä teholla (700 w), sekoittamaan, lämmittämään taas 40 sekuntia, sekoittamaan ja lopuksi vielä 30 sekunnin lämmitys. No, kuinkas siinä kävikään. Meidän 26 vuotta vanha mikroaaltouuni onkin ilmeisen tehokas, sillä massa valmistui huomattavasti lyhyemmässä ajassa (2x20 sekuntia!). Ehdin jo pelästyä, että massa ylikypsyi (tästä varoiteltiin ohjeessa), mutta ihan toimivaa siitä tuli.

Leikkuulauta suojataan tuorekelmulla ja sen pintaan levitetään käsivoidetta tms. Kädet kannattaa suojata muovikäsineillä (varsinkin, jos aikoo värjätä massaa elintarvikeväreillä). Sitten vaan vaivataan massaa kuten taikinaa, kunnes se jäähtyy eikä enää tartu käsiin/alustaan.

Vaivattu massa pakataan tiiviisti kelmuun ja muovipussiin. Värjäsin osan massasta elintarvikeväreillä punaiseksi ja vihreäksi (pienet tipat näitä värejä sattui olemaan kaapissa). Massan annetaan levätä jääkaapissa vähintään 8 tuntia ennen jatkotyöstöä. Massa näytti säilyvän käyttökelpoisena jääkaapissa useita päiviä, ohjeessa ei tästä säilyvyydestä mainittu mitään.

Massa kovettuu (ja hieman myös kutistuu) huoneenlämmössä, muuttuen läpikuultavaksi, posliinimaiseksi. Kuivuminen kestää useita päiviä ja sitä voi nopeuttaa laittamalla muovaillut koristeet uuniin (50-70 astetta, uunin luukku raollaan). Kovettuneita massakoristeita voi maalata askartelumaaleilla tai lakata. 


 
Muovailin massasta ruusuja ja lehtiä. Vielä en ole päättänyt, mihin niitä käytän. Ehkä ne koristavat tulevaisuudessa kauniin rasian kantta tai päätyvät korttiin/koruun/valokuvakehykseen... 




-Sirpa

Palapelikorviksia

Palapelien kokoaminen on hyvää ajanvietettä ja aivojumppaa. Palapelin paloista saa myös hauskoja korvakoruja, kas näin:

Tarvitaan tietysti palapelin paloja. Itse ostin eurolla 1000 palan palapelin kirppikseltä, joten materiaalia riittää... ;) Lisäksi tarvitaan korvakorukoukkuja, pieniä renkaita sekä pora tms. reiäntekoväline.

Valitaan sopivanmuotoisia ja -värisiä paloja ja porataan niihin reikä. Kahta ihan samanlaista palaa tuskin löytyy, mutta sehän ei haittaa! Korviskoukut ja tarvittava määrä renkaita (näissä käytin s-muotoisia ja pieniä pyöreitä) pujotellaan paikoilleen.

Sitten vaan korvikset korviin heilumaan. Näistä osa lähti ilahduttamaan ystäviä!

Omat suosikkini ovat nämä Pocahontakset. Töissä eräs pikkukoululainen totesi näistä: "Nyt sulla on yhteensä neljä silmää, näet sivuille myös." Varsin kätevä ominaisuus erityisopelle ;)

-Sirpa

Sydämellistä ystävänpäivää!

Olen kovin viehättynyt paperisuikaleiden "kieputtamisesta" eli filigraani -tekniikasta. Paperifiligraani on ikivanha tekniikka, jossa vain mielikuvitus on rajana. Se sopii erityisen hyvin erilaisiin kortteihin. Harmittaa, etten ole ikuistanut aikaisempia tekeleitäni, kortit ovat jo matkanneet maailmalle. Tässä tulee helppo idea ystävänpäiväkortiksi:

Tarvitaan: Paperisuikaleita (leikkurilla leikkaaminen on vaivattomin tapa, mutta onnistuu myös saksilla), liimaa, korttipohja ja tikku (esim. varrastikku tai sukkapuikko). Tähän on olemassa ihan oma työkalukin. Sen pää on lovettu, joten paperisuikale pysyy paremmin paikoillaan kieputuksen ajan.

Ensin leikellään paperisuikaleita (leveys vajaa 1 cm). Paperiksi sopii esimerkiksi värillinen kopiopaperi.Tässä kortissa käytin kahta vaaleanpunaisen sävyä.

Yhdestä pidemmästä suikaleesta muotoilin sydämen reunat ja liimasin sen korttipohjalle. Liimana käytin EriKeeperiä, se pitää paremmin kuin puikkoliima.

Paperisuikaleita kieputetaan puikon ympärille tiiviiksi rullaksi. Puikolta irrottamisen jälkeen kun antaa rullan hieman löystyä, niin syntyy erikokoisia rullia. Rullan pää liimataan kiinni. Rullia voi myös muotoilla vaikka kolmion tai soikion muotoiseksi. Näitä ohjeita löytyy netistä varsinkin hakusanalla "paper quilling".

Sydänkehys täytetään erikokoisilla ja -muotoisilla rullilla. Rullia voi liimailla myös sisäkkäin.

Ystävänpäiväterveisin <3
-Sirpa