Konfirmaatiokortti kummitytölle

Viikonloppuna vietettiin nuorimman kummityttömme rippijuhlia. Halusin tehdä lahjan mukaan kortin, joka ei olisi ihan "perinteinen" konfirmaatiokortti (ristejä & ruusuja jne). Etsin inspiraatiota Pinterestistä ja siellähän vierähti tovi jos toinenkin...

Hellepäivänä on mukava puuhastella ulkona terassilla varjoliljan varjossa.

 

Päätin tehdä korttiin kukallisen hippamekon, sillä ainakin ennen vanhaan rippikoulun suorittaminen tarkoitti "naimaluvan" lisäksi myös lupaa lähteä tansseihin :)

Kortin sisäpuolelle laitoin onnittelujen lisäksi myös elämänohjeita.

Mutta ei tässä vielä kaikki, myös toinen tyttäristäni innostui askartelemaan serkkutytölleen kortin:

 

Taitava ja pikkutarkka väkertäjä on tyttärenikin.

Ja tiedättekö mitä, parin viikon kuluttua juhlimme vanhimman kummityttömme häitä. Korttiaskartelu siis jatkuu =D

Helleterkuin

-Sirpa

Kaakelit paloiksi ja paloista pannunalunen kesäkeittiöön

Tässäpä seuraavan projektin lähtötilanne: Sekalainen lajitelma kaakeleita ja palanen (noin 30x40 cm) märkätilalevyä (onkohan se tämännimistä? Vähän styroxin tapaista, kevyttä, mutta tiiviimpää...) Tuon levyn olen pelastanut jätelavalta ja kaakeleita nappaan mukaani AINA, kun kauniita sellaisia jossakin nään (kierrätyskeskuksessa, kaatopaikan rakennusjätekasassa, remonttien jäämistöissä jne.) Rautakaupoista kannattaa myös kysellä rikkimenneitä tai muuten poistettuja laattoja, niistä ei yleensä tarvitse maksaa mitään:)

Paloittelin kaakelit tällä kertaa laattaleikkurilla, koska halusin saada suurin piirtein samankokoisia/-muotoisia paloja. Kaakelit voi myös pamauttaa rikki vasaralla pyyhkeen sisällä, tällöin palasten kokoon ja muotoon ei voi paljon itse vaikuttaa.

Suunnittelin kuvion ensin ja vasta sitten liimasin palat kiinni silikonilla. Palat eivät olleet ihan samanpaksuisia, mutta luulen, ettei se tässä haittaa.

 

Seuraavana päivänä pääsin saumaamaan. Saumauslaasti oli tällä kertaa jotakin ikivanhaa, varaston kaapista löytynyttä, väriltään vaaleaa turkoosia. Tähän projektiin ei todellakaan ostettu mitään tarvikkeita, vaan mentiin sillä, mitä varastoista löytyi ;)

Saumauslaastin kuivuttua vielä kiillotus rätillä. Pannunalunen sointuu myös terassin maton väreihin (tätä en kyllä suunnitellut etukäteen).

Sitten vaan grillaamaan! Tämä alunen on sen verran painava, ettei tuuli vie sitä mukanaan...

-Sirpa

Hylly kirppislöydöille

Ihan ensiksi mainostan työkaverini Jennin Murusia-blogia, jossa on sadannen postauksen kunniaksi yllätysarvonta. Käy kurkkaamassa taitavan ompelijan herkullisia luomuksia :)

Tämän postaukseni väkerrys syntyi yks kaks yllättäen eilen illalla. Ulkovarastoon on kertynyt kaikenlaista ja siellä pitäisi siivota kunnolla eikä vaan siirrellä tavaroita paikasta toiseen. Melkein kompastuin leikkimökistä tuotuun vanhaan maustehyllyyn ja silloin syntyi idea....

Suihkautin hyllyn mattavalkoisella spraymaalilla. Maalin kuivuessa tajusin, että eipä tullut otettua kuvaa hyllystä alkuperäisessä asussaan, mutta sellainen mäntyinen (puunvärinen) se oli!

 

Maalin kuivuessa kaivoin esille servettilakan ja lautasliinoja. Niistä löytyi ruusukuvioita, jotka sopivat tähän teemaan. Lautasliinasta käytetään vain päällimmäinen kerros, lakkaa sivellään varovasti kuvion alle ja päälle. Märkä lautasliinakuvio menee herkästi ryppyyn tai hajoaa, varsinkin, jos lautasliina on erittäin ohut. Tällä tekniikalla olen aikaisemmin koristellut kukkaruukkuja ja servettilakkapullo on ollut kaapissa avattuna useamman vuoden ajan. Hyvin aine kuitenkin toimi edelleen.

Liimailin ruusukuvioita sinne tänne. Servettilakka kuivuu nopeasti ja niin pääsin vielä samana iltana viimeistelemään hyllyn...

 

Tein narusta "esteet", jotta aarteeni eivät pääse tippumaan hyllystä. Narujen päät on solmittu ensin ohuella rautalangalla ja päälle on kiepautettu rusetit. Rusetteihin olen käyttänyt puseroiden päänteissä olevia nauhoja, jotka estävät niiden liukumisen henkarilta. Itse leikkaan nuo nauhat aina heti pois ja käytän niitä mm. korttiaskarteluissa :)

Hyllyn käyttötarkoitus on siis tämä: olen keräillyt kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksesta paitsi kauniita kahvikuppeja, niin myös sokerikkoja ja kermakkoja. Ne koristavat nyt kesäterassia -ihana, mutta niin sievä, turhake ;)

Viikonlopuksi on luvassa hyviä kelejä -puuhailua ulkona siis tiedossa!

-Sirpa

Sängynpäätyprojekti

Nyt se on vihdoinkin valmis! Nimittäin parisänkymme on saanut päädyn, valaisimen ja hyllyn valokuville. Muutama vuosi siinä meni suunnitellessa, mutta nyt olen lopputulokseen tyytyväinen :)

Katselimme kaupoissa myytäviä sängynpäätyjä, mutta mieleistä ei osunut kohdalle. Vanhan oven tuunaaminen sängynpäädyksi kävi mielessä, kunnes eräänä päivänä muistin, että meillähän on varastossa ihan uusi ovi -vieläpä paketissa!

No ihan sitä iskemätöntä ovea en raskinnut sängynpäädyksi laittaa, vaan vaihdoin vähän kuluneemman tilalle. Ihmetellä kyllä täytyy sitä, että väliovet ovat säilyneet suhteellisen siisteinä, vaikka talo on jo lähes 30 vuotta vanha. Myös meitä ennen tässä asui lapsiperhe, joten "tahmatassujen" sormenjälkiä on saanut pyyhkiä urakalla.

Kätevä isäntä teki ovelle jalat ja rautakaupasta ostettiin pätkä valmiiksi maalattua listaa, joka liimattiin saranapuolen päälle. Oven kahvan ja lukon aukot jäivät siis piiloon sängyn taakse. Ovi nojaa seinää vasten ja pysyy hyvin paikoillaan.

Sängyn yläpuolelle halusin vanhoja, mustavalkoisia valokuvia. Sopivien kehysten metsästäminen vei aikaa ja lopulta päädyin näihin kahteen Ikean kehykseen, joihin mahtuu useampi kuva. Myös hylly on hankittu Ikeasta. Kun kehykset nojaavat seinään, säästyy se naulanreijiltä ja sisustusinnon iskiessä hyllylle voi kätevästi vaihtaa jotakin muuta!

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista alkavaa heinäkuuta!

-Sirpa

Mummoa muistaen: Pitsiliinasta kelloksi

Jo edesmennyt isoäitini oli taitava käsistään. Hän neuloi villasukkia ja lapasia sekä virkkasi monenlaisia pitsiliinoja. Vierailujen päätteeksi hän tarjosi minulle usein virkkaamiaan pitsiliinoja, vähätellen niitä:"Nämä nyt ovat tällaisia, lankakin oli vähän huonoa, huolitko näistä?" Otin liinat aina kiitollisena vastaan, koska arvostin käsityötä, vaikken niitä juuri koskaan käyttänytkään. Viime aikoina olen miettinyt, mitä niistä tuunaisin. Ompelisinko liinan kiinni tyynynpäälliseen vai koristeeksi kesäkassiin? Sitten löysin idean, jota päätin kokeilla. Kiitos Santtu :)

Pitsiliinan (halkaisija noin 23 cm) kovetin sokeriliuoksella. Ensin kokeilin tärkkäämistä suhteessa 1dl vettä/1dl sokeria (tämä ohje oli tuossa Santun blogissa). Totesin kuitenkin, että liina jäi kuivuttuaan vähän liian "lötköksi", joten kastoin sen uudestaan vähän tuhdimpaan vesi-sokeriseokseen (1dl lämmintä vettä ja sokeria lisätään niin kauan kuin se sulaa. Lopuksi sulamaton sokeri jää kiteiksi astian pohjalle).

Liina kastellaan sokeriveteen, puristellaan ylimääräiset vedet pois, tasoitellaan muovin päälle tasaiselle alustalle ja annetaan kuivua rauhassa (ainakin pari päivää, itse kuivatin liinaa saunan lauteilla jälkilämmössä).

Kovettuneen liinan keskelle kiinnitin valmiin kellokoneiston. Tässä liinassa oli juuri sopivan kokoinen reikäkin keskellä.

Tein toisen kellon hieman suuremmasta liinasta (halkaisija noin 36 cm). Siinä oli keskellä vähän liian suuri reikä, joten liimasin kovettuneen liinan taakse valkoisesta pahvista leikatun ympyrän. Ympyrään tein sitten kellokoneiston tapille sopivan reiän.

Mukavaa, että mummon virkkaamat liinat pääsivät vihdoinkin kaapin kätköistä käyttöön  =D

-Sirpa

Mosaiikkia, mosaiikkia... osa 2

Mosaiikkikurssi on päättynyt, mutta mosaiikin tekeminen ei ;) eli päässäni myllää monenlaisia ideoita. Saa nyt nähdä, moniko niistä pääsee toteutukseen saakka.

Jatkanpa siitä, mihin edellisessä postauksessa jäin eli koristeompusta:

Näyttääpä omppu eriväriseltä näissä kahdessa kuvassa. Oikeanpuoleinen kuva on lähempänä todellista väriä. Soft-Glass palat uhkasivat loppua kesken, joten laitoin sekaan muutamia peilipaloja sekä lasimosaiikkia. Näin minulle käy usein mosaiikkitöiden kanssa eli en osaa arvioida materiaalimenekkiä! Paloja tarvitaan pieneenkin työhön aina yllättävän paljon...

 

Sitten seurasi sotkuvaihe eli saumaus. Tähän valitsin hiilenharmaan saumalaastin. Laasti levitetään kumilastalla ja painetaan jokaiseen väliin huolella. Saumauksen annetaan kuivua 15-30 minuuttia. Saumaa voi kokeilla sormella eli kun se ei enää jousta, on aika ruveta pesemään sienellä suurimmat kurat pois. Tässä vaiheessa pitää malttaa ottaa vain ylimääräiset saumalaastit palojen pinnasta ja jättää saumat rauhaan. Helposti tulee kaapineeksi märällä sienellä saumat kuopalle ja se ei ole tarkoitus!

Kuran alta kuoriutui kaunotar :) Saumojen kuivuttua kunnolla, palat vielä kiillotetaan kuivalla puuvillarätillä.

Kirpparireissuilta oli tarttunut mukaan myös pari peltistä suklaarasiaa:

Hahmottelin kanteen pari sydäntä. Ajattelin käyttää tähän kauniita kukkakuvioita kahvikupeista (nekin tietysti kierrätyksestä haettuja).

Reunoille vielä kermanväristä lasimosaiikkia. Aluksi ajattelin jättää kannessa olevan puun näkyviin, mutta ehkä toteutan sen idean siihen toiseen rasiaan.

Sauman väri on vaalea beige. Luulen, että tälle koru- tms. rasialle löytyy käyttäjä ihan omasta lähipiiristä...

 

Paljon sain taas aikaan neljän kurssipäivän aikana. Viimeinen projekti jäi kesken ja odottaa jatkotyöskentelyä kotona. Inspiraation siihen sain puutarhamme viiniköynnöksestä. Siihen näyttäisi tulevan tänä vuonna valtaisa sato.

Hopeanharmaata kukkaruukkua kiertää viiniköynnös. Luultavasti teen tähän vain osamosaiikkia eli en täytä lehtien välejä paloilla.

Niin se vaan hurahti perjantai ja 13. päivä ilman suurempia onnettomuuksia ;)

Mukavaa viikonloppua!

-Sirpa

Mosaiikkia, mosaiikkia...

Tämäkin kesäloma alkoi "perinteisesti" (jo kolmas kerta) mosaiikkikurssilla. Neljä päivää vierähtää kuin siivillä, kun saa uppoutua mosaiikin maailmaan. Ja mikä parasta, päivän päätteeksi saa jättää kaikki tarvikkeensa ja työvälineensä työpisteelleen ja lähteä kotiin miettimään, mitä seuraavana päivänä tekisi...


 


Ensimmäisen päivän aamuna autoon on pakattava kaikenlaista tarpeellista!

Tämän kesän ensimmäinen työ oli linnunpönttö. Tilasin pöntön Mosaiikkimyymälästä http://www.mosaiikkimyymala.com/

ja käsittelin sen venelakalla, koska haluan pöntön kestävän ulkona. Se on ihana puutarhakoriste, mutta samalla myös ihan oikea linnunpönttö ;)

Palat liimasin kiinni värittömällä silikonilla. Kaikenlaisia virityksiä täytyy keksiä, jotta palat pysyvät paikoillaan kuivumisen ajan.

Kun palat on liimattu, annetaan työn kuivua rauhassa ja vasta sitten ryhdytään saumaamaan. Saumauslaastin väri kannattaa miettiä huolella, sillä väärin valittu sauman väri voi pilata työn.Tässä työssä käytin marmorinvalkoista saumauslaastia.

Kyllähän tästä aika soma mökki tuli. Minkähänlainen pyryharakka tänne muuttaa?


Sitten vielä vilkaisu toiseen mosaiikkityöhöni. Sekin alkoi pohjustustyöllä eli lakan sutimisella. Pohjustaminen on erittäin tärkeää, jotta ulkona oleva työ kestää sään vaihteluja.

 

Tämän koristeompun ostin viime kesänä alemyynneistä. Mielessä oli jo silloin sen päällystäminen mosaiikilla.

Ompun päällystämiseen käytin Soft-Glass paloja, joissa on valmiiksi pyöreät reunat & kulmat ja aivan herkulliset värit! Tämä työ jäi toisen päivän päätteeksi vielä kesken, joten lisää mosaiikkikuulumisia on luvassa -ihan takuuvarmasti.

-Sirpa