Vaahteraruusuja

Syksyn väreissä hehkuva vaahtera vangitsee katseeni. Hyvä, että olen tiellä pysynyt, kun viime päivinä olen varsinkin aamuisin työmatkoilla noita ruskavärejä ihaillut. Pitäisi ehkä keskittyä ajamiseen ja hirvien/peurojen bongailuun mieluummin...

Lähdin aamusella viemään sanomalehtiä keräysastiaan. Palasin mukanani kassillinen lehtiä, nimittäin niitä vaahteranlehtiä. Näin jo silmissäni kimpullisen vaahteranlehtiruusuja, mutta ruusujen teko-ohje ei heti palautunut mieleen. Hetken lehtiä pyöriteltyäni muistin, miten olen joskus vaahteraruusun oppinut tekemään. Ohjeita löytyy varmasti ainakin Pinterestistä, mutta tässä kuvina minun versioni:

Aluksi pyöritellään ruusun keskusta yhdestä lehdestä.

Sitten taitellaan ruusun terälehtiä. 

Terälehtiä lisätään ruusun keskustan ympärille.

Kun terälehtiä on tarpeeksi monta kerrosta, ruusu sidotaan ohuella rautalangalla. Ruusuista voi sitoa kimpun ja laittaa reunoille vielä vihreitä lehtiä. 

Nämä ruusut ovat kauniita vielä kuivuttuaankin. Värit säilyvät paremmin, jos ruusuihin suihkuttaa vähän spraylakkaa. Lakka antaa myös kiiltoa.

Vaikka rakastankin noita hehkuvia syysvärejä, löytyy syksyisestä luonnosta maanläheisempiäkin sävyjä. Tein vielä yhden kranssin (näitä kun ei ole koskaan liikaa) ruskistuneista sanajaloista ja villanukkajäkkärän (on siinäkin kasvilla nimi!) kukinnoista.

Tämä on blogini 100. postaus eli aika monta väkerrystä olen tänne jo ehtinyt julkaista. Turha oli siis alkutaipaleen pelkoni siitä, ettei minulla ole mitään julkaistavaksi kelpaavaa... ;)

-Sirpa

Syysväreissä hehkuva kranssi

Uskottava se on, että kesä meni menojaan ja syksy on täällä. Tykkään kyllä syksyisen luonnon ihanista väreistä, joita pikku hiljaa ilmestyy näkyviin. Käväisin lenkillä hakemassa aineksia syyskranssiin:

Pihlajanmarjoja, ruusunmarjoja ja mitä-lie-marjoja (tuossa vasemmalla, tunnistatko?)

Kranssipohja syntyi tällä kertaa rautalankahenkarista muotoilemalla eli pesulahenkari sai uuden elämän sydämenmuotoisena kranssipohjana!

















Sitten vaan marjat pieniksi nipuiksi ja sidontalangalla kiinni kranssipohjaan. Tällaiset sidontalangalla sidotut kranssit syntyvät aina samalla perustekniikalla, jota voit käydä opiskelemassa täältä. 

Henkaripohja osoittautui vähän liian huteraksi tähän projektiin, koska kranssista tuli aika painava. Mutta kyllä se nyt juuri ja juuri koossa pysyy. Suihkautin pintaan vielä spraylakkaa, josta marjat saivat upeaa kiiltoa. Lakka myös tukevoittaa kranssia, koska se "liimaa" marjat toisiinsa.

Saapi nähdä, suojaako lakka kranssia myös linnuilta. Aikaisempina vuosina tällaiset marjakranssit ovat yllättäen harventuneet eli marjat ovat hävinneet parempiin suihin. Tosin kerran myös styroksista tehdyt porkkanat oli käyty nokkimassa...

Mukavaa viikonloppua!

-Sirpa
 

Välipala-askartelua... ;)

Joskus askarteluinnostus iskee kesken jonkun muun työn, esimerkiksi ruuanlaiton. Niin kävi tänään, kun pilkoin aineksia välipalavihersmoothieta varten. 

Varsisellerin kannan "ruusuinen" muoto houkutteli minut painamaan kukkasia paperille...

Käytin tähän akryyliväriä ja painoin ruusut käsintehdylle uusiopaperille, jonka pinta on epätasainen. Näistä jalostuu jatkossa ehkä kortteja...tai sitten jotakin muuta!

Seuraava päivitys sisältää syksyistä kranssiaskartelua näistä aineksista. Eikö olekin herkulliset syysvärit?

Nautitaan syksyn väriloistosta!
-Sirpa

Lasipurkeista lyhdyiksi -valoa pimeneviin iltoihin

Lasipurkkeja oli taas kertynyt aikamoinen laatikollinen ja suurin osa niistä päätyi lasinkeräykseen. Muutaman isosuisen purkin kuitenkin säästin ajatuksena tehdä niistä lyhtyjä terassille. Nythän on jo pimeää iltaisin...

Tämä suolakurkkupurkki sai kylkeensä rautalangasta väännettyjä kiekuroita sekä muutaman helmen puretusta kaulakorusta. Purkin pohjalle laitoin sisustuskiviä (tavallinen hiekka ajaa saman asian).

  
Rautalankana on tässä käytetty hehkutettua lankaa. Se on tummaa ja sotkee sormet, kun sitä käsittelee. Se myös ruostuu ulkona ajan kanssa.

 Toisen purkin pohjan alle punoin "hämähäkinseittiä"

Kun pohja oli valmis, nostin 8 rautalankaa pystyyn ja pujottelin niihin helmiä (nekin kierrätettyjä). Lankojen päihin väänsin silmukat pyöröpihdeillä ja katkaisin ylimääräiset langat.

Pujotin rautalangan silmukoista ja kiristin sen purkin kaulaan. Vielä ripustuslenkki ja valmista tuli :)

Tämän vuoden omenasato on ilmeisesti keskimääräistä huonompi niin koti- kuin ammattipuutarhureilla. Minun omenasatoni mahtuu yhteen kuvaan:

Tässä on Vuokko, kesäinen herkkulajike (maku muistuttaa valkeakuulasta). Pihaltamme kaadettiin viime syksynä kaksi suurta kuusta ja keväällä istutin tilalle kaksi kääpiöomenapuuta. Toinen on tämä Vuokko ja toinen ns. perheomenapuu, jossa on kolmea eri lajiketta. Toivottavasti seuraavat vuodet ovat vähän satoisampia!

-Sirpa

Pyyhenipsuja

Varastosta löytyy aina silloin tällöin jotakin sellaista, jonka olemassaolon on jo unohtanut. Mistäköhän se kertoo? No onneksi säilytystila ei ole vielä täysin loppu... Äitini antoi minulle vuosi sitten kesällä (tai sitten se oli toissa kesänä) pussillisen sahaamiaan puukiekkoja saatesanoilla: "Sinähän näistä jotakin keksit!" Nyt kun pussi osui käsiini, tiesin heti, mitä haluan niistä tehdä :)

Hioin puukiekkoja hieman ja käsittelin ne kevyesti Osmocolor puuvahalla. 

Porasin kiekkoihin pienet reiät ja otin esille muut tarvikkeet: leimasimia, verhonipsuja, silmukkaruuveja ja kangasnauhaa.

 Ehkä jo arvasit, mitä näistä syntyi!

Tyttärelläni oli nimipäivä ja hän oli juuri muuttanut uuteen asuntoon kihlattunsa kanssa. Niinpä sujautin pyyhenipsut kirjekuoreen yhdessä nimpparikortin kanssa. Kortti syntyi tällä kertaa erittäin nopeasti. Olen koko kesän ihmetellyt postilaatikkooni ilmestyvää "turhaketta", postista. En ymmärrä sen tarkoitusta. Ensimmäisen kerran siitä oli kuitenkin jotakin hyötyä, sillä sen sisäpuolelta löytyi tämä värityskuva. Tytär sai siis väritä-itse-itsellesi-kortin ;)

   






Edelleenkin olen kyllä valmis antamaan ääneni postiselle, kun äänestetään vuoden turhaketta!


Itsekin sain muuten synttärilahjaksi aikuisten värityskirjan. Vielä en ole värittämistä aloittanut, ihailen kyllä niitä kuvia aina silloin tällöin ;)

-Sirpa

Kukkaruukun tuunausta ja syysistutuksia

Kesä kääntyy vääjäämättä kohti syksyä. Puutarhamyymälään oli saapunut herkullisia aineksia syysistutuksiin. Tällä kertaa ostin vain muutaman minisyklaamin, koska niitä en kerta kaikkiaan voi vastustaa!

Tonttiamme rajaavan unkarinsyreenin juurella kasvaa pieniä puunalkuja: kuusia, tammia, vaahtera ja löytyi sieltä yksi katajakin. Päätin siirtää pikkupuut ruukkuihin, joita voi sitten sijoitella ympäri tonttia tai vaikkapa terassille. Ainekset syysistutuksiin löytyivät siis omalta tontilta, ruukut vain puuttuivat... Tai onhan minulla ruukkuja varaston hyllyllä, ne vain kaipasivat vähän tuunausta :)

Maalasin ruukut ensin valkoisella spraymaalilla, sitten käytin sabloonana saniaisen lehtiä (kiinnitin ne sprayliimalla ruukun pintaan maalaamisen ajaksi) ja suihkautin pintaan pinkkiä/hopeista maalia.

Sitten vaan pikkupuut purkkiin ja juurelle sammalta, käpyjä, oksia, kiviä, betonisydämiä...

Minulla kukkii terassilla myös tällainen ihanuus...yhden kukan kerrallaan...päivänsini <3

Mukavaa syyskuun ja syksyn alkua!

-Sirpa