Mummoa muistaen: Pitsiliinasta kelloksi

Jo edesmennyt isoäitini oli taitava käsistään. Hän neuloi villasukkia ja lapasia sekä virkkasi monenlaisia pitsiliinoja. Vierailujen päätteeksi hän tarjosi minulle usein virkkaamiaan pitsiliinoja, vähätellen niitä:"Nämä nyt ovat tällaisia, lankakin oli vähän huonoa, huolitko näistä?" Otin liinat aina kiitollisena vastaan, koska arvostin käsityötä, vaikken niitä juuri koskaan käyttänytkään. Viime aikoina olen miettinyt, mitä niistä tuunaisin. Ompelisinko liinan kiinni tyynynpäälliseen vai koristeeksi kesäkassiin? Sitten löysin idean, jota päätin kokeilla. Kiitos Santtu :)

Pitsiliinan (halkaisija noin 23 cm) kovetin sokeriliuoksella. Ensin kokeilin tärkkäämistä suhteessa 1dl vettä/1dl sokeria (tämä ohje oli tuossa Santun blogissa). Totesin kuitenkin, että liina jäi kuivuttuaan vähän liian "lötköksi", joten kastoin sen uudestaan vähän tuhdimpaan vesi-sokeriseokseen (1dl lämmintä vettä ja sokeria lisätään niin kauan kuin se sulaa. Lopuksi sulamaton sokeri jää kiteiksi astian pohjalle).

Liina kastellaan sokeriveteen, puristellaan ylimääräiset vedet pois, tasoitellaan muovin päälle tasaiselle alustalle ja annetaan kuivua rauhassa (ainakin pari päivää, itse kuivatin liinaa saunan lauteilla jälkilämmössä).

Kovettuneen liinan keskelle kiinnitin valmiin kellokoneiston. Tässä liinassa oli juuri sopivan kokoinen reikäkin keskellä.

Tein toisen kellon hieman suuremmasta liinasta (halkaisija noin 36 cm). Siinä oli keskellä vähän liian suuri reikä, joten liimasin kovettuneen liinan taakse valkoisesta pahvista leikatun ympyrän. Ympyrään tein sitten kellokoneiston tapille sopivan reiän.

Mukavaa, että mummon virkkaamat liinat pääsivät vihdoinkin kaapin kätköistä käyttöön  =D

-Sirpa

Mosaiikkia, mosaiikkia... osa 2

Mosaiikkikurssi on päättynyt, mutta mosaiikin tekeminen ei ;) eli päässäni myllää monenlaisia ideoita. Saa nyt nähdä, moniko niistä pääsee toteutukseen saakka.

Jatkanpa siitä, mihin edellisessä postauksessa jäin eli koristeompusta:

Näyttääpä omppu eriväriseltä näissä kahdessa kuvassa. Oikeanpuoleinen kuva on lähempänä todellista väriä. Soft-Glass palat uhkasivat loppua kesken, joten laitoin sekaan muutamia peilipaloja sekä lasimosaiikkia. Näin minulle käy usein mosaiikkitöiden kanssa eli en osaa arvioida materiaalimenekkiä! Paloja tarvitaan pieneenkin työhön aina yllättävän paljon...

 

Sitten seurasi sotkuvaihe eli saumaus. Tähän valitsin hiilenharmaan saumalaastin. Laasti levitetään kumilastalla ja painetaan jokaiseen väliin huolella. Saumauksen annetaan kuivua 15-30 minuuttia. Saumaa voi kokeilla sormella eli kun se ei enää jousta, on aika ruveta pesemään sienellä suurimmat kurat pois. Tässä vaiheessa pitää malttaa ottaa vain ylimääräiset saumalaastit palojen pinnasta ja jättää saumat rauhaan. Helposti tulee kaapineeksi märällä sienellä saumat kuopalle ja se ei ole tarkoitus!

Kuran alta kuoriutui kaunotar :) Saumojen kuivuttua kunnolla, palat vielä kiillotetaan kuivalla puuvillarätillä.

Kirpparireissuilta oli tarttunut mukaan myös pari peltistä suklaarasiaa:

Hahmottelin kanteen pari sydäntä. Ajattelin käyttää tähän kauniita kukkakuvioita kahvikupeista (nekin tietysti kierrätyksestä haettuja).

Reunoille vielä kermanväristä lasimosaiikkia. Aluksi ajattelin jättää kannessa olevan puun näkyviin, mutta ehkä toteutan sen idean siihen toiseen rasiaan.

Sauman väri on vaalea beige. Luulen, että tälle koru- tms. rasialle löytyy käyttäjä ihan omasta lähipiiristä...

 

Paljon sain taas aikaan neljän kurssipäivän aikana. Viimeinen projekti jäi kesken ja odottaa jatkotyöskentelyä kotona. Inspiraation siihen sain puutarhamme viiniköynnöksestä. Siihen näyttäisi tulevan tänä vuonna valtaisa sato.

Hopeanharmaata kukkaruukkua kiertää viiniköynnös. Luultavasti teen tähän vain osamosaiikkia eli en täytä lehtien välejä paloilla.

Niin se vaan hurahti perjantai ja 13. päivä ilman suurempia onnettomuuksia ;)

Mukavaa viikonloppua!

-Sirpa

Mosaiikkia, mosaiikkia...

Tämäkin kesäloma alkoi "perinteisesti" (jo kolmas kerta) mosaiikkikurssilla. Neljä päivää vierähtää kuin siivillä, kun saa uppoutua mosaiikin maailmaan. Ja mikä parasta, päivän päätteeksi saa jättää kaikki tarvikkeensa ja työvälineensä työpisteelleen ja lähteä kotiin miettimään, mitä seuraavana päivänä tekisi...


 


Ensimmäisen päivän aamuna autoon on pakattava kaikenlaista tarpeellista!

Tämän kesän ensimmäinen työ oli linnunpönttö. Tilasin pöntön Mosaiikkimyymälästä http://www.mosaiikkimyymala.com/

ja käsittelin sen venelakalla, koska haluan pöntön kestävän ulkona. Se on ihana puutarhakoriste, mutta samalla myös ihan oikea linnunpönttö ;)

Palat liimasin kiinni värittömällä silikonilla. Kaikenlaisia virityksiä täytyy keksiä, jotta palat pysyvät paikoillaan kuivumisen ajan.

Kun palat on liimattu, annetaan työn kuivua rauhassa ja vasta sitten ryhdytään saumaamaan. Saumauslaastin väri kannattaa miettiä huolella, sillä väärin valittu sauman väri voi pilata työn.Tässä työssä käytin marmorinvalkoista saumauslaastia.

Kyllähän tästä aika soma mökki tuli. Minkähänlainen pyryharakka tänne muuttaa?


Sitten vielä vilkaisu toiseen mosaiikkityöhöni. Sekin alkoi pohjustustyöllä eli lakan sutimisella. Pohjustaminen on erittäin tärkeää, jotta ulkona oleva työ kestää sään vaihteluja.

 

Tämän koristeompun ostin viime kesänä alemyynneistä. Mielessä oli jo silloin sen päällystäminen mosaiikilla.

Ompun päällystämiseen käytin Soft-Glass paloja, joissa on valmiiksi pyöreät reunat & kulmat ja aivan herkulliset värit! Tämä työ jäi toisen päivän päätteeksi vielä kesken, joten lisää mosaiikkikuulumisia on luvassa -ihan takuuvarmasti.

-Sirpa

Kiitoskortteja ja kirjansidontaa

Toukokuun loppu on kiitosten aikaa. Muistetaan opettajia, oppilaita, valmistuneita, vietetään ehkä läksijäisjuhliakin...

Tässä kootusti muutamia väkerryksiä liittyen näihin aiheisiin.

Näppärät pikkukortit kukkalahjaan syntyivät näistä aineksista:

Isolla kuviolävistäjällä perhosen saa joko kokonaan irti tai sitten siivet voi taivuttaa ylöspäin ja liimata perhosen taakse taustapaperin.

Väänsin metallilangasta perhosille tuntosarvet. Ne toimivat samalla tikkuna, jonka voi tökkäistä kukkapurkkiin.

Retro-Dymolla naputtelin kortteihin tekstit IHANAA KESÄÄ / IHANAA LOMAA.

Tähän korttiin käytin samaa perhoslävistäjää. Leikkasin erikokoisia kukkasia kuviopapereista ja liimasin niitä päällekkäin. Mausteeksi vähän helmiä ja pitsiä :)














Talvella harjoittelin japanilaista kirjansidontaa. Nyt sain kunniatehtävän sitoa kirjasen eläkkeelle jäävälle työkaverille. Teimme hänelle aikuisten ystäväkirjan eli frendibookin ;)

Rudolf Koivun hurmaava kuvitus pääsi kunniapaikalle etukanteen. Ja takakanteen liitin Renoirin Kevät -maalauksen kylkeen taitavan työkaverini Mellun virkkaaman pitsin.

Tänään se sitten alkoi, nimittäin odotettu ja ehkä ansaittukin, KESÄLOMA <3

Nyt on aikaa ja mahdollisuus väkertää vaikka aamusta iltaan...

-Sirpa

Kerrostarjotin vanhoista lautasista

Varaston nurkkaan on talven aika kertynyt pino lautasia = "kirppisaarteita". Kesän mosaiikkikurssi lähestyy ja sinne tarvitaan materiaalia, mutta voisi sitä jonkun lautasen jättää ehjäksikin...itse tehty kerrostarjotin olisi kiva piristys kesäkattaukseen.

Tarvikkeet ovat varsin yksinkertaiset ja edulliset. Eli kauniita lautasia (tässä kolmea eri kokoa), kierretanko (tällainen oli varastossa pyörinyt jo vuosia, mihin tarkoitukseen lie aikoinaan hankittu?), muttereita & prikkoja, liimaa. Ja reikien poraamiseen tietysti porakone.

Poraaminen olikin varsin haastava juttu, koska lautaset olivat todella kovaa materiaalia. Lasituspinta piti ensin saada rikki kaakeliterää käyttäen. Sen jälkeen porattiin varovasti vuorotellen lautasen molemmilta puolilta. Onneksi kätevällä emännällä oli apunaan kätevä isäntä ;)

 

Koska haluan aina kierrättää mahdollisimman tehokkaasti, olivat mutterit ja prikat myös käytettyjä (löytyivät varaston miljoonalaatikosta). En saanut niistä putsaamalla tarpeeksi siistejä, joten tartuin spraymaalipurkkiin ja suihkautin ne valkoisiksi.

Sitten vaan lautaset paikoilleen ja prikka & mutteri lautasen ylä- ja alapuolelle.

Alimman (ja suurimman) lautasen alle liimasin väärin päin pienemmän lautasen tarjottimen jalaksi. Jalan sisään piiloutuu alimmainen mutteri.

Vielä puuttui nuppi kierretangon päästä. Se olikin tämän projektin ainoa osto-osa. Rautakaupasta hankittu vedin sai sekin valkoista spraymaalia pintaansa. Vetimessä olevaa reikää suurennettiin poraamalla ja vedin kiinnitettiin tankoon kaksikomponenttiliimalla. Pitäisi siis kestää nostamista, tarjotin on nimittäin aika painava.

Metallilautasista tulisi myös kiva tarjotin. Ja nuo ruusut sopisivat romanttisempaan tyyliin. Ruusutarjotin saisi tyyliin sopivan nupin sokeriastian kannesta =D

-Sirpa

Kesän ensimmäiset betonityöt!

Betonitöiden tekeminen kuuluu takuuvarmasti kesääni. Puutarhaan on syntynyt menneinä kesinä laattoja, ruukkuja, ulkotulialustoja yms. Minulla ei ole sisätilaa betonitöiden tekemiseen, joten teen niitä ulkosalla.

Päätin kokeilla, syntyisikö betonista jotakin pientä ja sievää. Olin säästänyt muutamia suklaarasian sisuksia ja lisäksi kirpputorilta tarttui mukaan silikoninen jääpalamuotti.

Tarvikkeet: Kuivabetonia (myydään 25 kg:n säkeissä/noin 5 € eli varsin edullinen materiaali), vettä, ruokaöljyä, suti, muotteja, sekoitusastia.

Muotit kannattaa öljytä kevyesti, jotta valmiit työt irtoavat helpommin. Kuivabetoni sekoitetaan vesitilkan kanssa paksuksi puuroksi. Kädet kannattaa suojata ja myös hengityssuojaimen käyttö on suositeltavaa, sillä betonipölyn hengittäminen ei liene kovin terveellistä!

Valmis betonimassa lusikoidaan muotteihin. Betoni alkaa kovettua heti, joten massaa kannattaa valmistaa vain sellainen määrä, joka tulee käytettyä. Työvälineet täytyy myös pestä heti. Muotteja kannattaa kopauttaa maata vasten muutaman kerran, jotta ilmakuplat poistuvat. 

Betonivalut voi peittää muovilla, jotta ne eivät kuivu liian nopeasti. Isompia betonitöitä olen myös kastellut kuivumisen aikana, mutta nämä pienet jätin vain rauhassa kuivumaan. Näin pienet työt kuivuvat parissa päivässä. Liian aikaisin ei kannata muotteihin mennä koskemaan eli malttia ;)

 

 Tässäpä näitä valmiita "herkkupaloja". Mutta mihin näitä voisi käyttää?

Kukkuruukkuihin katemateriaaliksi ja katseenvangitsijaksi. Pöytäliinapainoksi terassille.

Voihan näillä pelata vaikka risti-nollaa!

-Sirpa

Äidille!

Etsin inspiraatiota äitienpäiväkorttiin tästä upeasta paperileikkaus -kirjasta:

Kirjan malleja olen aikaisemminkin kokeillut, mutta kovin sujuvasti tuo askarteluveitsen käyttö ei vielä suju. Harjoituksen puutetta...

Valitsin valmiista malleista tällaisen kukkateeman, otin siitä kopion, teippasin kopion korttikartongin päälle ja leikkasin nuo valkoiset alueet pois. Samalla leikkautui myös alempi korttikartonki. Suoran reunan leikkaaminen onnistui viivottimen avulla ja nuo isommat kaarevat alueetkin leikkautuivat siististi.

 

 Sitten valuikin muutama hikipisara eli noiden pienempien alueiden leikkaaminen olikin vähän haastavampaa. No, niistäkin selvittiin joten kuten! Huomaatko muuten mokani? Onnistuin leikkaamaan keskimmäisen kukkasen alimmat lehdet irti...

Leikatun kuvion taustalle liimasin kohokuvioisen väripaperin. Taustaksi vielä harmaa korttipohja.

Perhonen lennähti vielä koristamaan korttia (sitä en sentään leikannut veitsellä vaan kuviolävistäjällä ;) Minun äitini saa kortin lisäksi uudet puutarhahanskat ja siemeniä. Hän saa siis kasvattaa äitienpäiväkukat ihan itse!

-Sirpa