Palmusunnuntai lähestyy...

Sunnuntaina ovella saattaa piipahtaa pikkunoitia virpomassa. Niinpä varustaudun heidän vierailuunsa. Viime vuonna paketoin virpomapalkat näin ja taisin samalla mainita, että suklaamunankin voisi paketoida samaan tyylin. No, ne munat ovat nyt saaneet paketin:

Tässä jonkinlaista ohjeen tynkää, jos innostut kokeilemaan. Tarvikkeet: kartonkia, reijitin, pääsiäistarroja tai kuviopaperia, lahjanarua tms.
Vasemmanpuoleisesta kuvasta näet rasian mallin ja mittasuhteet. Taita ensin lyhyemmät sivut ylös ja leikkaa sivujen päissä oleviin palloihin kiinnitysviillot:

Lyhyemmät sivut kiinnittyvät toisiinsa noiden viiltojen avulla eli liimaa ei tarvita. Tässä vaiheessa suklaamuna pujahtaa rasian sisään.
Pidempien sivujen päissä oleviin sydämiin tehdään reijittäjällä (tai jollakin muulla sopivalla välineellä) reiät, joista pujotetulla lahjanarun pätkällä rasia suljetaan:

Sitten vaan rasian koristelua oman maun mukaan:

Nyt kun pääsin askarteluissa vauhtiin, taidan jatkaa pääsiäiskorttien väkertelyä. Nehän pitäisi alkuviikosta postittaa...

Rauhallista palmusunnuntaita <3

-Sirpa

Vanhojen kirjojen tuunausta

Viikonlopun vietin tuunaamalla vanhoja kirjoja. Kurssin nimi oli osuvasti "Kirjan uusi elämä". Vastaavalla kurssilla olin myös viime keväänä. Voit kurkata tästä.

Ensimmäinen työni oli kello. Minua viehättää tässä kirjassa kaunis, marmorikuvioitu kansi. Kellon koneisto on upotettu kirjan sivuihin leikattuun aukkoon samaan tapaan kuin tässä kirjakellossa. Katso tästä.

Kannen alalaitaan leimasin tekstin Carpe diem. Kunpa muistaisin aina tarttua hetkeen!

Sitten oli vuorossa neulakirja. Siitä maltoin jopa työn tohinassa ottaa muutaman työvaihekuvan ;)
Ensin piti valita ohut kirja ja poistaa siitä mattoveitsellä sivut. Sivujen tilalle leikkasin huovasta kaksi aukeamaa eli neljä sivua:

Kirjan selkämykseen pistelin reikiä noin sentin välein ja ompelin huopasivut kiinni kirjaan. Käyttämäni huopa oli hieman liian paksua, joten ompelu oli vähän hankalaa. Neulakirjan sivuina voi käyttää vaikka fleesepeiton tai flanellipaidan palasia, jos haluaa olla oikein kierrätyshenkinen:

Sitten vaan neulat paikoilleen (ei tarvitse enää etsiskellä niitä ompelurasian pohjalta). Kirjan selkämyksen tikit peitin nauhalla, johon oli painettu mittanauha:

Tylsät ruskeat kannet koristelin kuviopaperilla ja irtokirjaimilla. Ompelin sydännapit etu- ja takakanteen ja niin kirja pysyy kiinni kuminauhan avulla:

Viime keväänä aloittelin kirjasta laukkua, mutta se jäi kesken. Nyt se valmistui, mutta on enemmänkin sisustuselementti kuin käyttötavara. Seuraavan kirjalaukun osaankin sitten tehdä paremmin:

Yksi työ jäi kesken, koska sitä piti liimailla osissa ja liiman piti välillä kuivua kunnolla. Tästä tulee ehkä penaali tai sitten jokin muu pussukka. Sisus siis vielä puuttuu:

Viikonloppuna en ehtinyt paljoa nauttia auringonpaisteesta, mutta kyllä tuo kurssi oli sisällä istumisen arvoinen!

-Sirpa

Vauvakortti ja hopeakorukurssin jatkoa

Vauvakortteja on ihana tehdä, koska jo ajatus uudesta perheenjäsenestä saa hymyn huulille. Kukapa voisi pieniä vauvoja vastustaa :D Tämän kortin ideakuva löytyi Pinterestin ihmemaailmasta.

Ensin leikkelin pikkuruisia vaatteita kuviokartongeista.

Kortin pohjana on valkoista kartonkia. Embossasin eli kohokuvioin sen reunoille kukkia (käytin läpinäkyvää kohokuviointijauhetta). Koko kortin päälle hieroin vaahtomuovin palalla pinkkiä leimasinmustetta. 

Sitten vaan pyykit narulle kuivumaan pienillä pyykkipojilla. Naru on kiinnitetty haaraniiteillä.

Viikonloppuna jatkui hopeakorukurssi. Ensimmäisen osan tuotoksia näet täältä.
Tällä kertaa syntyi sormuksia, korviksia ja pöllöriipus ketjuineen. Tuunasin myös vanhoja hopealusikoita. Tässäpä kuvagalleriaa:

Nyt pitäisi pikkuhiljaa jo miettiä pääsiäistä: pitäisikö tehdä jonkinlainen aiheeseen sopiva kranssi, kortteja, pikkuvirpojille yllätyksiä, kattauskoristeita pääsiäispöytään... lupaan jakaa taas väkerryksiäni sitä mukaan, kun niitä syntyy!

Ja hei, valoa & kevättä kohti mennään kohisten!

-Sirpa

Hopeakorukurssi, osa 1

Viime viikonlopun vietin tiiviisti hopeakorukurssille. Olen osallistunut vastaaville kursseille aikaisemminkin, voit käydä katsomassa töitäni täältä ja täältä.

Tällä kertaa syntyi korusarja teemalla "ässäkoukerot". No, on siellä sydämiäkin:

Näissä koruissa pehmeää hopealankaa on ensin muotoiltu ja sitten valssattu eli litistetty. Näihin ei vielä tarvinnut tehdä juotoksia, mutta seuraavaan lintuun kyllä. Lintu on tehty ns. pantalangasta ja osat on juotettu yhteen:

Vasemmalla on uusi ketjumalli nimeltään "hajuherne". Tein siitä korvikset, koska ranne- tai kaulakorun tekeminen tuosta mallista tuntui kovin työläältä.

Minulla oli mukanani muutama kirppikseltä löydetty hopealusikka. Niistä syntyi sormus:

Tummuneesta, vanhasta haarukasta (palkinto vuodelta 1938) muotoilin rannekorun:

Nämä aterimista väännetyt sormus ja rannekoru ovat tämän kurssin suosikkejani:

Mutta kurssihan jatkuu kahden viikon kuluttua. Silloin syntyy ehkä jokunen sormus lisää... tai sitten jotakin ihan muuta ;)

-Sirpa

Palapelikortti abiturientille

Kortteja pukkaa, nyt on niiden sesonkiaika :) Sukulaispoika täytti 19 vuotta. Hän on myös abi eli kuluva kevät on täynnä jännittäviä tapahtumia. Niinpä synttärikortista tuli palapelikortti. Toivon sydämestäni, että hänen ja muidenkin abien unelmat toteutuvat ja palapelin palat loksahtavat oikeille paikoilleen!

Viikonloppuna olin kahtena päivänä hopeatyökurssilla. 6h/päivä meni kuin siivillä. Tässä pieni maistiainen kurssilta, seuraavassa postauksessa lisää aiheesta:

Talvilomailen tämän viikon. To do -listalla on mm. askartelutavaroiden siivousta, niitä kun on kertynyt ihan liikaa. Niin, etten aina edes muista, mitä minulta löytyy. Jonkinlaista invertaarioita pitäisi varmaan tehdä...

-Sirpa

Sulosointuja syntymäpäivään...

Halusin tehdä 50 -vuotiaalle pop up -onnittelukortin, jossa on pianon koskettimet. Etsin malleja, pyörittelin paperia ja pähkäilin, miten kortti kannattaisi tehdä. Hyvää aivojumppaa siis ja tulos on tässä :)

Aloitin piirtämällä koskettimet korttikartongille ja "nostamalla" ne ylös. Reunoihin tein aukileikkausviillot:

Mustat koskettimet taittelin mustasta kartongista ja kiinnitin paikoilleen kaksipuoleisella teipillä:

Koskettimien alapuolelle leimailin tervehdyksen ja muutama valkoinen ääriviivatarra täydensi kokonaisuuden. Kortin kantta koristaa kukkanen:

Helmikuu tuntuu olevan varsinainen juhlakuukausi, joten onnittelukortteja on syntynyt muitakin. Ja lisää pitäisi vielä askarrella, mikäs sen mukavampaa:

Näihin kortteihin olen käyttänyt uusinta kirppishankintaani eli Big Shot -kuvioleikkuria, jolla myös kohokuviointi käy näppärästi (tuon oikeanpuoleisen kortin tausta on kohokuvioitu). Pitkään olin sitä mieltä, etten moista masiinaa tarvitse, koska sakset ja askarteluveitsi riittävät tarpeisiini. Uutena en olisikaan sitä hankkinut, mutta käytetty kirppishintainen muutti nyt askartelupöydälleni. Ja onhan se helppoa, nopeaa ja siistiä... :)

Ulkona paistaa nyt aurinko todella monen harmaan päivän jälkeen. Tuosta valoilmiöstä pitää päästä nauttimaan. Iloa ja valoa viikonloppuusi!

-Sirpa

Kortti ystävälle

Viikon kuluttua vietetään ystävänpäivää. Ystävät ovat mielessä toki ihan jokaisena päivänä, mutta heitä on mukava muistaa kortilla ainakin kerran vuodessa ;)

Olin ajatellut kaivaa ompelukoneen esille muutamaa pikku korjausompelua varten, mutta päädyinkin ompelemaan kortteja:

Näissä korteissa on käytetty kierrätysmateriaaleja eli vaatemainoskuvaston värikkäitä sivuja sekä vanhojen kirjojen kellastuneita sivuja. Aloitin leikkaamalla kasan kahdenkokoisia sydämiä:

Otin esille ompelukoneen ja kokeilin, miten sydämet saa ommeltua kiinni paperiin:

Huomasin, että kirjan sivu repeytyy helposti, joten lisäsin sen taakse valkoista kopiopaperia tueksi. Kiinnitin nuo isommat sydämet pienellä liimatilkalla keskikohdasta ennen ompelua. Niin ne pysyivät paremmin paikoillaan:

Lopuksi päättelin langanpäät ja liimasin kirjansivun korttikartogille. Nostelin sydänten reunoja vähän ylöspäin. Hyvää ystävänpäivää -tekstit tein tekstinkäsittelyohjelmalla. Ne on kiinnitetty kohotarroilla:

Vielä ehdit askartelemaan...

-Sirpa